Mies ja nainen nauroivat yhdessä kahdelle lokille, jotka säntäsivät siipiään räpytellen heidän heittämänsä pullanpalasen perään. He katsoivat toisiaan silmiin ja suutelivat kevyesti. Mies kietoi kätensä naisen ympärille, ja nainen painoi päänsä hänen rintaansa vasten. Naisen kädet koskettivat hellästi miehen niskaa. Mies hautasi kasvonsa naisen pitkiin tummanruskeisiin hiuksiin, jotka tuoksuivat hyvältä. Heidän kehonsa lämmittivät toisiaan, vaikka mereltä puhalsi hyytävä talvea enteilevä viima.

Mies oli rakastunut. Hän tunsi pitkästä aikaa sisällään lämpöä, joka sai hänet tuntemaan elämäniloa. Hän oli ollut pitkään onneton, unohtanut miltä toisen ihmisen kosketus paljaalla iholla parhaimmillaan saattoi tuntua. Hän veti naisen lähemmäs itseään. Hänestä tuntui kuin hän ei koskaan haluaisi päästää irti. Nainen kohotti häneen katseensa ja silitti hänen poskeaan. Mies sulki silmänsä, ettei paljastaisi silmiinsä kohonneita kyyneleitä.

Nainen imi miehen kehosta lämpöä itseensä. Hänen sydämensä oli edelleen palasina, mutta miehen läsnäolo ja kosketus auttoivat jaksamaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt pyyhkimään mielestään miehen rakkautta täynnä olevaa katsetta. Hänen pitäisi kertoa miehelle. Mutta hän oli heikko, ja hän ja hänen riekaleiksi revitty sielunsa janosivat läheisyyttä.

Mies veti ulko-ovella syvään henkeä ennen kuin työnsi avaimen lukkoon. Hän riisui kenkänsä eteisessä ja ripusti takkinsa naulakkoon. Hän kuuli, miten olohuoneessa vaimo lopetti hätäisesti puhelun. Hän kurkisti lastenhuoneeseen. Nelivuotiaat kaksospojat nakottivat tv:n piirrettyjen edessä kuin liimattuina ja tuskin kohottivat katsettaan tervehtiessään isäänsä. Mies meni olohuoneeseen ja istahti vaimonsa viereen.

Vaimo puristi puhelinta kädessään. Hänen sydämensä vaati häntä lähtemään, aloittamaan kaiken alusta, olemaan taas onnellinen. Se olisi niin helppoa, mutta kuitenkin niin vaikeaa. Mies hänen vierellään ei enää ollut hänen, eikä hän enää ollut miehen. Kumpikin tiesi sen.

Ei se johtunut siitä, etteikö mies olisi enää välittänyt vaimosta. Asiat vain eivät aina menneet niin kuin nuorempana oli suunniteltu. Hän katsoi vaimoa, jonka poskelle vieri kyynel. Hän tarttui vaimoaan kädestä, samasta kädestä, johon hän oli kuusi vuotta sitten pujottanut vihkisormuksen. Hän piti vaimoa hetken sylissään, tarttui sitten varovasti hänen vasempaan nimettömäänsä ja pujotti sormuksen pois hänen sormestaan.