Suomen kielen luovan kirjoittamisen kurssia varten meille annettiin tehtäväksi kirjoittaa pakina. Idea aiheeseen välähti välittömästi mieleeni, sillä keksin blogimaailmasta hetkessä lukemattomia seikkoja, joille on helppo irvailla. Olkaa hyvät, elämäni ensimmäinen pakina!

Blogistanian valtio on syntynyt ja tullut jäädäkseen. Koostuuhan se itseriittoisista ja vain omasta elämästään ja omista mielipiteistään kiinnostuneista yksilöistä, joita kyllä piisaa hamaan tulevaisuuteen asti. Vihdoinkin tälle kansanosalle on olemassa oma paikkansa, jossa he voivat päivästä toiseen vuodattaa kilometrin mittaisia monologeja lempiaiheestaan eli itsestään! Sosiaalipornoa, mielipuolisia taksiasiakkaita, mielistelijöiden suosimaa muka herkullista parisuhdearkea. Niistä on Blogistania tehty. Tervetuloa narsistien ja valittamisen suurmestareiden mekkaan!

Blogistania on demokraattinen kuin mikä. Suosiota mitataan Blogilistalla, jolle voi ilmoittautua kuka tahansa. Kätevää eikös! Listalta jokainen voi sitten valita lempivalittajansa, jotta heidän valitustaan olisi jatkossa entistä vaivattomampaa seurata. Jos vaaleissa on ennen ollut vaikeaa valita yhtä sopivaa ehdokasta, niin Blogistaniassa voit siis äänestää vaikka miten monta kertaa! Tosin oman blogin suosikiksi merkitsemistä pidetään vähintäänkin säälittävänä, eli siihen ei kannata alentua.

Blogistaniassa ei siis äänestetä perinteiseen old school –tyyliin, mutta Suomen tasavallan vääjäämättä lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät myös blogimaailmassa. Ei nimittäin ole Arkadianmäelle halajavilta kyseisen valtakunnan olemassa olo jäänyt huomiotta. Kansanedustajiksi mielivien puisevia ja bentsoille nukahtamislääkkeinä vertaansa vetäviä blogeja sikiää kuin sieniä sateella, vaikkei ketään voisi vähempää kiinnostaa. Alkuvuoden ehdottomia komeettoja blogitaivaalla ovat sen sijaan olleet laihdutusblogit. Laihduttajat rynnistivät Blogistaniaan massiivisena rintamana itkemään kadotetun vyötärön perään ja marisemaan, miten on ihan syvältä, kun ei saa enää syödä suklaata. Ja sitten kun sitä sorrutaan syömään, itketään vähän lisää. Aluksi kansa jaksaa kannustaa ja jakaa myötätuntoa, mutta into lopahtaa yhtä nopeasti kuin blogaajan laihdutusprojekti. Kiinnostavinta laihdutus- ja kansanedustajaehdokasblogeissa on lähinnä se, miten moni epäonnistuu tavoitteessaan.

 

Blogistanian kansaan eivät pukuherrat vetoa. Blogistanian herruuden – vai pitäisikö sanoa rouvuuden – ovat suvereenisti vallanneet neuleblogit! Neuleblogaajat ovat erinomainen esimerkki ovelasta ja toimivasta hyvä sisar –verkostosta, jonka kansansuosio on omaa luokkaansa. Vinkiksi kansanedustajille ja muille Blogistanian hierarkian pohjamudissa rypeville: Hanki neulepuikot, lankaa ja digi-kamera. Sitten vain kuvia muotopuolista sukantekeleistä omaan blogiin ja voilà!

Jaa, että mikä Blogistania? Never heard vai? Parempi vain, että pysytkin siellä tynnyrissäsi. Ilman blogeja ja niissä käytävää loputonta pastanjauhantaa voi todellakin elää.