(Tarinamaanantain 13. aihe, kuva ja sana)

Istuin merenrannalla. Annoin veden huuhdella paljaita jalkojani, jotka paikoitellen menivät kananlihalle. Olin istunut koko päivän hiekalla ja seurannut auringon kulkua. Keskipäivällä se oli lämmittänyt olkapääni punaisiksi, mutta nyt siitä oli näkyvissä enää vain illan viimeiset säteet, jotka vähitellen himmenivät ja upposivat mereen. Vesiraja oli kohonnut sitä mukaa, kun aurinko oli laskenut. Kuvittelin että aurinko oli niin valtava, että laskeutuessaan mereen se vei niin paljon tilaa, että merenpinta kohosi. Ajatus ei ollut itse asiassa alunperin minun päästäni lähtöisin. Viime kesänä sinä olit väläyttänyt suustasi aurinkoteorian ja minua oli naurattanut. Aurinko oli saanut silmäsi ja hiuksesi säteilemään. Silloin olin vielä ollut onnellinen.

Kurkkuuni nousi tuttu pala, joka oli vainonnut minua siitä lähtien kun menetin sinut. Muistin miten olin yrittänyt pitää liekkisi elossa, mutta viimeisetkin elonrippeet sisältäsi olivat valuneet veresi mukana asfaltille. Olisin niin kovasti halunnut antaa sinulle osan elämästäni, jos vain olisit jäänyt luokseni. Edes hetkeksi. Vaikka olisimme molemmat kuolleet heti seuraava päivänä, se olisi ollut miljoona kertaa parempaa kuin tämä.

Viileä merivesi kasteli jo shortsejani. Hytisin kylmästä, mutta en jaksanut välittää. Heittäydyin selälleni hiekalle. Ehkä voisin vain jäädä tähän makaamaan. Antaisin veden vyöryä ylitseni ja täyttää keuhkoni. Taivas ylläni tummeni ja aaltojen kohina kuului yhä selvemmin aaltojen iskiessä rantaan. Rannalla liikkui enää yksittäisiä ihmisiä. Pariskunta kulki ohitseni. He eivät tuntuneet edes huomaavan minua. He näkivät vain toisensa. Heillä oli toisensa.

Tähdet syttyivät yksitellen taivaalle. Ne näyttivät kylmiltä ja ilkkuvilta. Houkutus jättäytyä veden syleilyyn tuntui yhä suuremmalta. T-paitani oli jo osittain kostunut. Tunsin itseni mitättömäksi ja säälittäväksi. Ei minulla ollut enää rohkeutta tai voimaa elää. Päälleni vyöryi valtava aalto. Se heitti vettä nenääni ja keuhkoini. Vaistomaisesti nousin istumaan ja aloin kakoa vettä keuhkoistani. Suolaiset kyyneleet sekoittuivat meriveteen. Vajosin polvilleni ja hautasin kasvot käsiini.

"Isä, isä!" Kuulin huudon tieltä rannan vierestä. Tyttö pinkoi hiekan poikki luokseni ja katsoi minua suoraan silmiin. Nuo silmät ja hiukset. Näin sinut edessäni jälleen niin selvästi. Otin tytön syliini ja halasin häntä pitkään. "Taisin torkahtaa rannalle", selitin hänelle märkiä vaatteitani. Tyttöä nauratti. Hän tarttui käteeni, ja lähdimme kävelemään kohti tietä. Vilkaisin olkani yli hiekkarannalle. Aallot olivat jo lähes kokonaan peittäneet hiekalle jättämäni jäljet. Kunpa ne olisivat samalla vieneet tuskani pois.