(Tarinamaanantain 1. aihe)
Juoksen juoksen juoksen. Sydän hakkaa, silmissä sumenee, veren maku nousee suuhun. Vesi piiskaa kasvoja, kyyneleitä ei enää erota. Silmälasit huurtuvat ja vesipisarat haittaavat näkökenttää. Mutta minä juoksen juoksen juoksen.
Kompastun ja hetken luulen kaatuvani. Pienen välähdyksen ajan tunnen kuinka menetän tasapainoni, leijun hetken ilmassa, kaadun taaksepäin, isken pääni märkään asfalttiin. Makaan paikallani ja tuijotan harmaata taivasta. Heikottaa. Käännän päätäni vasemmalle. Verivana valuu ojaan. Suljen silmäni.
Liian helppoa. Säilytän tasapainoni. Juoksen juoksen juoksen. Haluan tuntea ruumiillisen kivun. Pakoon todellista kipua. Miksei se luovuta. Miksei se päästä minua otteestaan. Sydän hakkaa, silmissä sumenee, veren maku nousee suuhun. En jaksa enää. Jalkani tuskin kantavat. Pysähdyn pysähdyn pysähdyn.
Syke tasaantuu, näkökenttä selkenee, syljen maahan. Ei vielä tänään.
Juoksen juoksen juoksen. Sydän hakkaa, silmissä sumenee, veren maku nousee suuhun. Vesi piiskaa kasvoja, kyyneleitä ei enää erota. Silmälasit huurtuvat ja vesipisarat haittaavat näkökenttää. Mutta minä juoksen juoksen juoksen.
Kompastun ja hetken luulen kaatuvani. Pienen välähdyksen ajan tunnen kuinka menetän tasapainoni, leijun hetken ilmassa, kaadun taaksepäin, isken pääni märkään asfalttiin. Makaan paikallani ja tuijotan harmaata taivasta. Heikottaa. Käännän päätäni vasemmalle. Verivana valuu ojaan. Suljen silmäni.
Liian helppoa. Säilytän tasapainoni. Juoksen juoksen juoksen. Haluan tuntea ruumiillisen kivun. Pakoon todellista kipua. Miksei se luovuta. Miksei se päästä minua otteestaan. Sydän hakkaa, silmissä sumenee, veren maku nousee suuhun. En jaksa enää. Jalkani tuskin kantavat. Pysähdyn pysähdyn pysähdyn.
Syke tasaantuu, näkökenttä selkenee, syljen maahan. Ei vielä tänään.
Kommentit